Siirry sisältöön
Tietopankki
Heikki Vuojakoski

Onko järjestöillä aktiivinen suhde tulevaisuuteen?

Kymmenen vuoden päästä järjestötoimintaa uhkaa kriisi, jos nyt järjestötoimintaa pyörittävän ikääntyvän väestön tilalle ei saada nuoria. Perinteiset järjestöt toimivat liian hierarkisesti, muodollisesti ja hitaasti.

Järjestöjen toiminta nojaa kansalaisten haluun ja kiinnostukseen osallistua toimintaa. Tulevaisuudessa järjestöjen onkin kyettävä vastaamaan kahteen kysymykseen: millaisesta toiminnasta nuoret ovat kiinnostuneet ja miten toiminta pitäisi heille tarjota.

Perinteisen uhrautuvan järjestötoiminnan aika on ohi ja sijalle on tulossa tarkemmin valikoituun toimintaan suuntautuneet järjestöt, jotka kykenevät osoittamaan yhä selkeämpää näyttöä toiminnastaan. Tulevaisuuden menestyvän järjestön tulee kyetä tarjoamaan mahdollisuus yksilöllisyyteen sosiaalisessa verkostossa sekä kyettävä sovittamaan yhteen työelämän, perhe-elämän sekä järjestötoiminnan tarpeet. Erityisesti nuoret kaipaavat konkreettista tekemistä, projekteja, joissa on alku ja loppu sekä selkeä suora rooli tai tehtävä.

Edelläkävijät ja unohdetut

Tämän hetken ammattimaisesti toimivat järjestöt voidaan jakaa karkeasti neljään ryhmään, kun ne muodostavat suhdettaan tulevaisuuteensa:

Edelläkävijät ovat järjestöjä, joka haluavat itse vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa ja ne vaikuttavat proaktiivisesti. Näillä järjestöillä on olemassa välineitä, joilla he säännöllisesti luotaavat heikkoja signaaleja ja tarttuvat näihin herkästi. Järjestöissä on aktiivista kehittämistoimintaa ja ulkoiseen viestintään panostetaan.

Seuraajat ovat järjestöjä, joissa on selvä ja hyvä strateginen työskentely, selkeät johtojärjestelmät ja tulevaisuutta pyritään analysoimaan. Seuraaminen liittyy erityisesti tuloksiin ja organisaation toimintaan. Strategiaprosessien luonne on organisaatiota osallistava tai jalkauttava. Organisaatiorakenne on perinteinen keskusjärjestö-piirijärjestö-paikallisyhdistys ja toimiakseen luotettavasti vaatii tarkkoja suunnittelu-, ohjaus- ja arviointijärjestelmiä.

Selviytyjät ovat järjestöjä, joissa suurin osa energiasta menee selviytymiseen tämän päivän ongelmista. Tähän kehitykseen selviytyjät voivat itse vaikuttaa varsin vähän.

Unohdetuksi järjestö muuttuu, jos ikääntyvän vapaaehtoisjoukon tilalle ei löydy vuosikymmenen sisällä uusia nuoria ihmisiä tai jos järjestön toimintatapa ei merkittävästi muutu. Unohdetun järjestön elämässä vältetään ongelmia ja katseen käännetään sisäänpäin tai loistavaan menneisyyteen.

Kehittämiseen kolmannes panoksista

Tulevaisuuteen suuntautuneen järjestön malliksi esitän Esko Kilveltä lainattua asiantuntijayrityksen toimintamallia, jossa organisaation toiminta jaetaan kolmeen osaan: vanhoihin kohta poistuviin ja vähän lisäarvoa jäsenistölle tuottaviin, järjestön ydinpalveluihin, jotka tuottavat keskeisen lisäarvon jäsenille sekä uusiin kehittyviin tai kehitettäviin palveluihin, joiden varassa järjestö tulevaisuudessa menestyy.

Jokaiseen järjestön osa-alueeseen tulisi uhrata yksi kolmannes järjestön resursseista: rahaa, osaamista ja työvoimaa. Tämän mallin mukaan kehittämistoiminta ei ole järjestössä yksi pieni kehittämissektori, vaan yhden kolmanneksen kokoinen panostus.

Järjestön toiminnalle on tyypillistä aatteellinen perusta, jäsenyys, kansalaisten vapaaehtoinen toiminta, päätöksenteon demokraattisuus ja että toiminnassa ei tavoitella taloudellista voittoa. Koska järjestöillä on omat tunnuspiirteensä, on niiden johtaminen erilaista kuin yritysten ja julkisen sektorin. Erityisesti tarvitsisimme tulevaisuudessa lisää osaamista vapaaehtoisten johtamiseen, tutkittua tietoa julkisen tuen vaikutuksesta järjestön kehittymiseen sekä järjestölle sopivia strategiointitapoja sekä strategiaprosesseja. Erityisesti strateginen ketteryys tulee olemaan tulevaisuudessa entistä tärkeämpää järjestöille ja siksi en usko, että nykyisin käytössä olevat raskaat strategiaprosessit vastaavat tulevaisuuden tarpeisiin.

Heikki Vuojakoski
toiminnanjohtaja
Nuorten Akatemia

Kirjoittaja on Nuorten Akatemian toiminnanjohtaja ja työkseen hän pohdiskelee miten nuorten omaa toimintaa voisi tukea. Kirjoittajan näkemykset kumpuavat Jyväskylän Yliopistossa hyväksytystä MBA-lopputyöstä Juhlapuheista tekoihin – miten järjestöt muodostavat suhdettaan tulevaisuuteen.

Arkistoitu sisältö

Tämä sisältö on siirretty palveluun editoimattomana sivuston edellisestä versiosta

Julkaistu alunperin 5.11.2008 .