Lineaarinen kehityssuunta ei ole todennäköinen

Ajattelemme kehityksen kulkevan yleensä lineaarisesti eteenpäin. Kansalaistoiminnankin kehityspolkuja tarkastellaan tällaisen ajattelun mukaisesti. Kehityssuunta voi olla myös epälineaarinen. Suuret muutokset ovat täysin mahdollisia. Miten ne tulisi ottaa huomioon kansalais- ja järjestötoiminnan tulevaisuuden mietinnässä?

Kaksi isoa asiaa voivat muuttaa dramaattisesti kehityksen kulkua. Toinen on ilmastonmuutos. Sen pysäyttämisen vaatimat toimenpiteet tulevat olemaan kouriintuntuvia. Energian säästäminen nousee arvoon arvaamattomaan. Energian tuottaminen muuttuu. Pakolaisvirran kasvavat elinkelvottomien asuinalueiden lisääntyessä. Vesipula johtaa katkeriin sotiin. Suomalaisten elintapojen osalta suurin muutos koettaneen liikkumisessa. Liikkumista on pakko rajoittaa, ellei keksitä nopeasti hiilidioksidipäästöttömiä polttoaineita. Taajama-asuminen tiivistyy, mikä nostaa lähiyhteisöt uudelleen merkittäviksi elämää määrittäviksi konteksteiksi.

Toinen suuren muutoksen aiheuttaja ja lineaarisen kehityskulun katkaisija on hyvinvoinnin kehitys. Voi olla niin, että olemme nähneet ja kokeneet aineellisen elintason huipun läntisissä teollisuus- ja palveluelinkeinoyhteiskunnissa. Edessä voi olla aineellisen elintason lasku. Onko se katastrofaalista, jos elintasomme on tulevaisuudessa bruttokansantuotteella mitattuna vuoden 1979 tasoa? Ei ole, mutta on meillä siihen hetken totuttelemista.

Mitä kehityssuunnan dramaattinen muutos merkitsisi kansalais- ja järjestötoiminnalle? Vaikutukset olisivat pääosin myönteisiä. Kansalaistoiminta on aina kukoistanut taloudellisesti huonoina aikoina. Kun aineellisen elintason tavoittelu ja yliarvostaminen jäävät vähemmälle, henkisten asioiden arvostus kohoaa. Lähiyhteisöllisyys myös vahvistuu. Tämä ja matkustelun väheneminen korostavat lähellä sijaitsevien aktiviteettien ja elämysten merkitystä.

Vapaaehtoistoiminnan määrä lähtee uudelleen nousuun, koska rahalla ei voida ostaa kaikkia haluttuja palveluja ja toimintoja. Ihmisten on itse tuotettava asiat. Yhdessä tekemisen arvo kasvaa. Tämä on onneksi tuttua meille suomalaisille.

Kansalaisjärjestöjen strategiatyössä kannattaa varautua myös suuren muutoksen jälkeiseen aikaan, eikä tyytyä ajattelemaan tulevaisuutta vain todennäköisten kehityskaarien mukaisina jatkumoina. Varautuminen ja jopa valmistautuminen äkilliseen muutokseen auttaa järjestöä hahmottamaan realistisesti tulevaisuutta ja auttaa ajattelemaan tulevia toimintoja ja toimintatapoja uudella tavalla. Tämä on sellaista tulevaisuuteen ja sen tarjoamiin mahdollisuuksiin valmistautumista, joka on joka tapauksessa hyödyllistä, oli muutos sitten mullistava tai vähemmän dramaattinen.

Haluan korostaa muutoksen mahdollisuutta, ei uhkaa, koska odotettavissa oleva todennäköinen kehitys tarjoaa kansalais- ja järjestötoiminnalle enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia. Jos ajattelemme tulevaisuutta uhkakuvaskenaarion kautta, se lamauttaa meitä. Jos ajattelemme tulevaisuutta mahdollisuutena, vaikka muutokset olisivatkin suuria ja yllättäviä, se antaa meille voimaa ja uskallusta ajatella asioita rohkeasti uudella ja jopa epätavallisella tavalla. Tällainen ajattelu ruokkii innovatiivisuutta ja tuottaa positiivisia tuloksia.  

Näillä ajatuksilla haluan kiittää verkkolehden lukijoita kuluneesta talvi- ja kevätkaudesta ja toivottaa voimaannuttavaa kesäkautta. Palaamme uusin voimin kansalaisyhteiskunta-asian ääreen kesän jälkeen.

Aaro Harju
pääsihteeri
Sivistysliitto Kansalaisfoorumi

*Pääkirjoitus, Kansalaisfoorumi.net- verkkkolehti