Katso kokonaisuutta, älä osia

Ihmiselle tyypillinen tapa on katsoa yksityiskohtia tai osasia ja jopa takertua niihin. Olennaista on kuitenkin kokonaisuus. Tällaista lähestymistapaa voi kutsua holistiseksi ja myös systeemiseksi. Huomio kiinnitetään kokonaisuuteen ja katsotaan sieltä osiin ja yksityiskohtiin, ei päinvastoin.
Järjestötoimijat toimivat tämän asian suhteen luultavasti samalla tavalla kuin ihmiset keskimäärin.

Mekin tarkastelemme osia, kuten koulutuksen toteutumista, julkikuvaamme, sosiaalisen median strategiaamme, tapahtumiamme ja tilaisuuksiamme jne. Näiden tarkasteleminen on ihan hyvä asia, mutta aina pitäisi muistaa lähteä kokonaisuudesta. Sosiaalisen median strategiaa ei kannata laatia, ennen kuin on selvillä, mihin järjestö pyrkii ja mikä järjestön kokonaistoimintakuva on. Sama pätee koulutuksiin, tilaisuuksiin ja muuhunkin toimintaan.

Ajattelun taustalla on holistinen ihmiskäsitys. Sen mukaan ihminen on monimutkainen kokonaisuus. Holistinen ihmiskäsitys lähtee ajatuksesta, että ihmisen tarpeisiin, elämään ja vaikeuksiin on aina olemassa monta tarkastelunäkökulmaa.

Holistisessa, kokonaisvaltaisessa tarkastelutavassa kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa. Holistisessa lähestymistavassa lähdetään kokonaisuuden tarkastelusta ja edetään, jos tarve on, osasiin. Holistinen lähestymistapa tuo asioihin sellaista näkemystä, jota osien erillinen tarkastelu ja yritys rakentaa niistä kokonaisuutta ei tuo. Tämä sopii hyvin myös järjestölliseen tarkastelutapaan ja järjestölliseen kehittämistyöhön.

Aaro Harju