Kansalaisyhteiskunta kestävän tulevaisuuden rakentajana

Kestävän tulevaisuuden rakentamisessa on kysymys rajojen ylittämisestä ja vastakkainasettelujen purkamisesta. Kansalaisyhteiskunnan toimijat voivat tarjota foorumeita, joilla vahvistetaan vaihtoehtoista tulevaisuuskeskustelua ja luodaan uusia tapoja kestävän hyvinvoinnin tuottamiseen. Ekososiaalinen sivistys luo pohjaa uudistavalle ajattelulle.

Nykyinen elämäntapamme tuhoaa elinehtojamme nopeammin kuin koskaan aikaisemmin. WWF:n tuoreen Living Planet -raportin mukaan selkärankaisten lajien populaatioiden yksilömäärät ovat pienentyneet 58 prosentilla vuodesta 1970 vuoteen 2012. International Energy Agencyn 2016 vuosikatsaus ennustaa fossiilisen energian tuotannon kasvavan edelleen tulevina vuosikymmeninä, eivätkä valtioiden tähänastiset lupaukset Pariisin ilmastosopimuksessa riitä pysäyttämään ilmaston lämpenemistä kahden asteen tavoitteeseen.

Samaan aikaan länsimaiset ihmiset kärsivät hyvinvointitutkimusten mukaan kulutusyhteiskunnan ja kiireen tuomasta ahdistuksesta ja elämän merkityksellisyyden katoamisesta. Päättäjät tarjoavat kestävän tulevaisuuden tavoitteluun kuitenkin vanhaa tuttua lääkettä. Tuottavuuden, kilpailukyvyn ja talouskasvun lisääminen nähdään ainoana vaihtoehtona hyvinvoinnin rakentamiseen ja myös ympäristökysymysten ratkaisemiseen.

Mistä vaihtoehtoisia näkemyksiä tulevaisuuskeskusteluun?

Kansalaiset eivät näytä jakavan vaihtoehdotonta tulevaisuuden näkemystä. Vuonna 2015 38 % EVA:n barometriin vastanneista yhtyi väitteeseen ”Ihmisten hyvinvoinnin jatkuminen voi perustua vain taloudelliseen kasvuun” ja 39 % oli väitteestä eri mieltä. Vuoden 2016 Nuorisobarometrin ennakkotietojen mukaan 15–29-vuotiaiden näkemys samasta väittämästä oli vielä vahvemmin päätöksentekijöiden käsityksistä poikkeava: vain 15,1 % oli väitteestä samaa mieltä ja 46,2 % eri mieltä.

Näyttää siltä, että olemme yhteisesti hyväksyneet länsimaisen elämäntapamme reunaehdot, vaikka sisällämme kaipaamme elämältä jotain muuta. Tarvitsemme juuri nyt vallitsevan maailmankuvamme ravistelua enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Mistä löytyisi voima, joka toisi vaihtoehtoisia näkemyksiä tulevaisuuskeskusteluun?

Yhteiskunnallinen muutos voidaan nähdä oppimisen prosessina: yksilöiden ajattelu ja toiminta uudistuvat, yhteisöt synnyttävät uusia ratkaisuja ja toimintatapoja, ja lopulta koko vallitseva kulttuuri muuttuu. Myös sivistyksen käsitettä on määritelty muutoksen kautta. Sivistys voidaan nähdä uutta luovana voimana suhteessa opetuksen, kasvatuksen ja koulutuksen käsitteisiin. 

Erottavasta ja jakavasta ajattelusta yhdistävään

Kestävän tulevaisuuden rakentamisessa on kysymys rajojen ylittämisestä ja vastakkainasettelujen purkamisesta. Suuri oppimisen haasteemme on länsimaisen maailmankuvan ytimessä olevan erottelevan ja jakavan ajattelun muuttaminen yhdistäväksi. Voimme menestyä vain yhdessä luonnon ja toistemme kanssa.

Ekososiaalisen sivistyksen käsite luo pohjaa yhdistävälle ajattelulle. Ekososiaalisesti sivistynyt kansalainen ymmärtää oman toimintansa vaikutukset muihin ihmisiin, luontoon ja yhteiskuntaan. Hänen toimintansa edistää osallisuutta, hän huolehtii kanssaihmisistä ja elää ekologisesti kestävällä tavalla.

Kansalaisyhteiskunnan toimijat voivat luoda foorumeita, joilla ekososiaalista sivistystä vahvistetaan ja synnytetään uudenlaisia yhteisöllisiä kestävän hyvinvoinnin rakentamisen malleja. Kulttuurisen muutoksen aikaansaamiseksi tarvitaan myös entistä vahvempaa järjestökentän yhteistoimintaa. Toimijoiden tulisi etsiä yhteisiä päämääriä ja kohdentaa voimavaroja niiden edistämiseen. 

Yksi hedelmällinen mahdollisuus on kansalaisyhteiskunnan toimijoiden ja koulutusorganisaatioiden yhteistyön kehittämisessä. Mitä jos oppiminen ei olisikaan enää tulevaisuudessa sitä, että ihmiset hakeutuvat oppilaitoksiin koulutukseen? Voisivatko oppimisen tarpeet nousta suoraan esimerkiksi kotitalouksien, työpaikkojen, yhdistysten tai muiden yhteisöjen tavoitteista ja oppilaitosten roolina olisi tukea yhteisöjen oppimista?  

Kansalaisyhteiskunnan toimijat voivat olla tämän kehityksen edelläkävijöitä sivistyspedagogiikkaan pohjaten ja uusia toiminnan muotoja kokeillen. Ne voivat toimia myös yhdenvertaisten oppimismahdollisuuksien ja uudenlaisten henkilökohtaisten oppimispolkujen rakentajina.

Suunnittelupäällikkö Erkka Laininen
OKKA-säätiö

Kehittämispäällikkö Tytti Pantsar
Suomen Kansanopistoyhdistys

Kirjoittajat ovat Suomen kestävän kehityksen toimikunnan ja vapaan sivistystyön kestävän kehityksen ohjausryhmän jäseniä.

Suomi kulkee YK:n kestävän kehityksen Agenda2030 -tavoitteiden toteutuksen kärkijoukossa. Suomen kestävän kehityksen toimikunnan laatima yhteiskuntasitoumus on väline, jonka avulla myös järjestöt, oppilaitokset ja muut yhteisöt voivat asettaa omat tavoitteensa Agenda 2030:n toteuttamiseksi. Tutustu kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumukseen osoitteessa kestavakehitys.fi/etusivu