Kansalaisten osaaminen mukaan päätöksentekoon

Suomessa on yksi maailman koulutetuimmista kansoista. Ihmisillä on osallistumisen halua ja kuulluksi tulemisen tarvetta. Kukaan ei kuitenkaan kuuntele heitä. Milloin päättäjät alkavat hyödyntää kansalaisten osaamista ja ihmisten kiinnostusta yhteisistä asioista päätettäessä? Nyt osaaminen jätetään täysin hyödyntämättä. Tämä on lähes edesvastuutonta.

Jätevesiuudistus, bensiiniuudistus ja energiaverouudistus ovat tuoreimmat esimerkit tapauksista, joissa kansalaisilla ei ole ollut mahdollisuutta vaikuttaa mitenkään päätöksiin. Päätökset vaikuttavat kuitenkin konkreettisesti monien kansalaisten elämään ja talouteen.

Edellä mainitut uudistukset valmisteltiin pienessä virkamies- ja poliittisessa piirissä. Kun ratkaisuja on arvioitu jälkikäteen, niissä on todettu virheitä tai puutteita. Kirjoituspöytätyönä tehdyt ratkaistut eivät ole ottaneet huomioon elävässä elämässä vaikuttavia näkökohtia. Tämä on luonnollista. Kun ratkaisijoiden joukko on pieni ja käytännön osaaminen ja kokemus puuttuvat, päätöksissä ei kyetä huomioimaan ratkaisujen kaikkia vaikutuksia. Tämä pitäisi tiedostaa ja tehdä päätökset tavalla, jossa inhimilliset rajoittuneisuudet on minimoitu.

Jätevesiuudistus on laadittu hyvää tarkoittaen mutta seurauksia ymmärtämättä. Kalliilla ratkaisulla saadaan pienet tulokset. 95-oktaaninen bensiini otetaan pois käytöstä ilman että kukaan tietää, kuka asian on päättänyt ja mitkä ratkaisun todelliset hyötyvaikutukset ovat. Asia unohdettiin jopa informoida kansalaisille. Onneksi YLE kertoi sen meille. Energiaverouudistus tehtiin pienessä piirissä ja hätäisesti, minkä vuoksi sitä jouduttiin korjaamaan seurausvaikutusten vuoksi.

Ratkaisut osoittavat, että demokratia ei ole Suomessa kehittynyt lainkaan. Edelleen kansalaisia koskevat päätökset tehdään kansalta piilossa ja päätösten todellisia vaikuttimia ja vaikutuksia kertomatta. Tapa on vanhanaikainen ja vahingollinen kansanvallan kannalta.

Suomessa tulee lisätä kiireesti kansalaisten osallistumista ja syventää demokratiaa. Meidän tulee siirtyä ensin osallistuvaan demokratiaan kansalaisten tiedonsaantia ja eriasteista osallistumista lisäämällä ja vaikuttamista parantamalla. Lopullisena tavoitteena tulee olla deliberatiivinen demokratia, jossa päätökset tehdään kansalaiskeskustelujen ja kansalaisten myötävaikutuksen pohjalta. Näin päätöksenteossa on mukana kansalaisten monipuolinen osaaminen. Päätökset ovat harkittuja, koska niitä on työstetty monien ihmisten toimesta. Samalla ihmiset pääsevät tietämään päätösten syyt ja seuraukset ja sitoutuvat päätöksiin etukäteen.

Deliberatiivinen demokratia ei tarkoita huutoparlamentarismia. Lopullisen päätöksen tekevät aina kunta- ja valtioelimet perustuslaillisin valtuuksin. Kansalaisdialogi kuitenkin varmistaa, että kansalaisia kuullaan päätöksiä valmisteltaessa, päätökset ovat harkittuja, ja ne todellisesti parantavat asioiden tilaa.

Suomessa on edelleen vallalla kiusallinen kabinettipolitiikan traditio, vaikka toimintaympäristö on muuttunut dramaattisesti 1960- ja 1970-luvusta. Päättäjät eivät ole tätä tiedostaneet. Toisaalta me kansalaiset voimme myös katsoa peiliin. Valtaa pitävät käyttävät valtaa juuri niin paljon ja niin kauan kuin me sen hyväksymme. Kun me haluamme muutosta, muutos myös tapahtuu.

2010-luku on oikea aika muuttaa päätöksentekokulttuuria Suomessa avoimeen ja demokraattiseen suuntaan. Kansalaisten pitää tätä vaatia. Poliittisen päätöksentekijän ja virkahallinnon kannattaa asiaa myös edistää, muuten kuilu kansalaisten ja päätöksentekijöiden välillä kasvaa koko ajan. Se on pitkällä tähtäimellä vaarallinen asia.

Aaro Harju, kirjoitus julkaistu Helsingin Sanomissa 24.10.2010