Siirry sisältöön
Tietopankki
Aaro Harju

Järjestötyötä oppimassa ja kehittämässä – Korkeakouluhenkilöstö työelämäjaksoilla

Humanistisen ammattikorkeakoulun puitteissa on työstetty teos ”Järjestötyötä oppimassa ja kehittämässä. Korkeakouluhenkilöstö työelämäjaksoilla.” Teoksen on toimittanut Anne Holopainen. Kirja peilaa eri tavoin työelämäharjoittelun kautta järjestöllistä toimintaa ja sen kehittämistä. Teos on hyvin käytännönläheinen ja siinä mielessä mielenkiintoinen, että ammattikorkeakoulujen henkilöstö kertoo, miten he ovat kokeneet työelämäjakson järjestössä. He katsovat ulkopuolisen silmin, mutta järjestössä työskennellen.

Anne Holopaisen mukaan järjestöjä määrittää yhä enemmän monitoimijaisuus, joka voidaan ymmärtää tilaksi tai rooliksi, jossa vapaaehtoisuus ja ammatillisuus sekoittuvat keskenään. Yleistäen voidaan todeta, että järjestötyössä tarvitaan monialaista asiantuntemusta, työelämän yleisiä kvalifikaatioita ja kehittämisosaamista. Työtehtävät voivat koostua esimerkiksi suhdetoiminnasta ja edunvalvonnasta, jäsen- ja järjestöpalveluista, vaikuttamistoiminnasta, taloudesta ja hankesuunnittelusta, sähköisestä viestinnästä, tutkimustoiminnasta sekä koti- ja ulkomaan toiminnan kehittämisestä. 

Holopaisen mukaan järjestöalan läpileikkaavat ajankohtaiset kehittämiskohteet liittyvät mm. laatuun, arviointiin, johtamiseen, osallistumiseen ja osallistamiseen, vapaaehtoistoimintaan, palvelutoiminnan tuotteistamiseen ja markkinointiin, paikallisyhdistysten kehittämiseen sekä julkisen ja kolmannen sektorin ja järjestöjen keskinäiseen yhteistyöhön. Myös globaali toimintaympäristö on otettava huomioon.

Yksi keskeinen toimialan kehittämiskysymys on, miten yhdistää uudella tavalla tietoa ja asiantuntemusta, joka kertyy kansalaistoiminnan, edunvalvonnan ja palvelutuotannon kautta.

Susanna Hyvärin, Jari Helmisen ja Eeva Ryynäsen mukaan tulevaisuuden ammattilaisten kyky tarkastella toimintaansa palvelun käyttäjien ja kansalaisten näkökulmasta korostuu ja tulee yhtä tärkeämmäksi. Laadukas toiminta edellyttää palvelujen käyttäjien ja kansalaisten äänen kuulemista.

Kimmo Lind tarkastelee artikkelissaan kuntien ja järjestöjen yhteistyötä. Hän tukeutuu Sakari Möttösen erinomaiseen artikkeliin ”Ovatko järjestöt hyvinvointivaltion purkajia vai puolustajia?” (2009), jossa esitetään kolme sopimuksellisesti ja ohjauksellisesti erilaista lähestymistapaa kunnan ja järjestöjen väliseen suhteeseen. Möttösen mukaan kolmannen sektorin asema suomalaisessa hyvinvointipolitiikassa ratkaistaan paikallisella tasolla.

Sakari Möttönen katsoo, että markkinakuntakehityksen voimistuminen merkitsee kolmannen sektorin merkityksen itsenäisenä hyvinvointipoliittisena toimijana pienentymistä ja järjestöjen kiinnittämistä hyvinvointivaltion purkuun. Verkostokuntakehitys puolestaan vahvistaisi sitä – verkostokuntakehityksessä julkinen ja kolmas sektori liittoutuvat puolustamaan hyvinvointivaltiolle kuuluvaa hyvinvointivastuuta. Hänen mukaansa nimenomaan verkosto-ohjauksen soveltaminen julkisen ja kolmannen sektorin suhteissa voi kehittää suomaista hyvinvointijärjestelmää vastaamaan paremmin toimintaympäristön muutoksiin ja palvelemaan kansalaisia.

Kimmo Lind epäilee, että siirtyminen järjestöjen ja kuntien yhdensuuntaisiin intresseihin, yhteisiin vaikutusketjuihin tai liittoutumisiin voi viedä järjestöiltä juuri sitä autonomiaa ja erityisyyttä, jota ne toiminnassaan ehdottomasti tarvitsevat.

Toim. Anne Holopainen
Humanistinen ammattikorkeakoulu, Sarja B. Projektiraportit ja selvitykset 19, 2011, Jyväskylä 2011

*Kirjaesittely, kirjoittanut Aaro Harju

Arkistoitu sisältö

Tämä sisältö on siirretty palveluun editoimattomana sivuston edellisestä versiosta.