Siirry sisältöön
Tietopankki
Aaro Harju

Järjestötyö on vaativaa ammattityötä

Kaikki eivät pidä järjestötyötä oikeana ammattityönä. Insinöörit ovat kyllä ammattilaisia ja tekevät tärkeää työtä, samoin sairaanhoitajat. Niin tekevätkin, mutta ihmisten hyvinvoinnin ja yhteiskunnan toimivuuden kannalta arvokasta on myös järjestötyöntekijöiden ammattityö.

Järjestötyöllä on edelleen harrastelun, vapaaehtoisuuden ja kutsumusammatin leima. Tämä paistaa läpi muuta työtä tekevien asenteissa. Tätä kautta se heijastuu myös päättäjinä toimivien luottamushenkilöiden asenteisiin. Monen luottamushenkilön mielestä järjestötyötä tulisi tehdä – mielellään ilman palkkaa tai ainakin pienellä palkalla – päivät ja illat, arjet ja pyhät.

Järjestötyö on omaleimaista työtä. Työtä tehdään paljolti jäsenten kanssa ja heidän hyväkseen. Työpareina ovat usein vapaaehtoiset. Työajat ovat epäsäännölliset.

Näiden erityispiirteiden lisäksi työtehtävät ovat yleensä monipuoliset. Harva voi tai hänen täytyy keskittyä kapeaan toimenkuvaan. Useimmat kokevat tämän rikkautena, mutta se asettaa ammattitaidolle suuria vaatimuksia. Osaamisen tulee olla laaja-alaista. Asenteen tulee olla myös joustava. Kun järjestötyöntekijä aloittaa työpäivän, koskaan ei tiedä, mitä päivä tuo tulleessaan. Jos tällaiseen joustavuuteen ei ole valmis eikä siedä siitä aiheutuvaa stressiä, on vaikeaa olla töissä järjestössä.

Vaikka järjestötyön ulkopuolinen arvostus ei ole asiaan kuuluvalla tasolla, järjestötyöntekijät itse arvostavat tekemistään. Tutut kasvot näyttävät viihtyvän työtehtävissään. Harva siirtyy järjestömaailman ulkopuolelle. Samalla avautuviin työpaikkoihin on hyvin hakijoita. Toisin on tilanne kunnissa, joissa on vaikeuksia löytää esimerkiksi terveys- ja sosiaalialan työntekijöitä.

Järjestöt ovat mieluisia työpaikkoja, koska niissä viihdytään ja niihin hakeudutaan. Järjestötyön suuri etu on työn vapaus ja mahdollisuus itse kehittää omaa tekemistään ja osaamistaan. Työn voi kehittää niin haasteelliseksi kuin rahkeet riittävät. Tämä on taannut sen, että monet innovaatiot ovat syntyneet järjestöjen toimesta ja siirtyneet esimerkiksi julkisen sektorin työtehtäviksi tai työmenetelmiksi.

Järjestötyössä ei eletä kvartaalitalouden kirouksessa. Työtä voi tehdä ja kehittää pitkäjänteisesti, mikä antaa perusrauhan tekemiselle. Kasvottomat sijoitusrahastot eivät kysele muutaman kuukauden välein voiton suuruutta. Taloudellisilla tulosvaateilla työntekijöitä ei polteta loppuun. Uupumus, jota myös järjestötyössä ilmenee, johtuu muista asioita. Niitä tulee järjestöissä vakavasti analysoida ja parantaa.

Yksi olennainen kehittämisen kohde on johtaminen. Se muuttuu koko ajan haasteellisemmaksi, koska työntekijöiden osaaminen paranee ja vaatimustaso kasvaa. Työn pitää olla mielekästä, sen tulee olla haasteellista ja työtä tulee johtaa ammattimaisesti.

Johtamisen parantaminen tarkoittaa sekä ammattijohtajien että luottamushenkilöjohtajien osaamisen lisäämistä. Järjestöjohtamisen duaalimalli on poikkeuksellisen haastava, ja tähän kysymykseen pitää jatkossa paneutua vielä nykyistä enemmän.

Työntekijöiden ammattitaidon ylläpitämiseen ja parantamiseen ei järjestöissä keskimäärin panosteta riittävästi. Kehitettävää löytyy myös työntekijöiden perehdytyksessä ja työnohjauksessa. Vaativan työn tekeminen edellyttää työntekijöiden työkyvystä ja työhyvinvoinnista huolehtimista.

Vaikka järjestötyö on omaleimaista ja työajat usein epäsäännölliset, työehtoasioiden tulee olla kunnossa. Tämä antaa perusturvan ja -luottamuksen tehdä työtä, mikä on myös järjestötyönantajan etu. Järjestötyössä voi ja pitääkin olla kutsumusta mukana, mutta se ei saa tarkoittaa työehtoasioiden laiminlyömistä.

Järjestötyö on osaamista vaativaa ammattityötä. Meidän tulee itse työskennellä sen puolesta, että työn arvostus on kohdallaan niin järjestöjen sisällä kuin niiden ulkopuolellakin. Arvostus syntyy työn laadusta ja tuloksista. Sitä ei kannata kylillä anella vaan tekemällä työ niin hyvin, että se puhuu puolestaan. Tässä on meillä järjestötyön ammattilaisilla vielä tehtävää omana tykönämme mutta myös yhdessä.

Aaro Harju
pääsihteeri
Sivistysliitto Kansalaisfoorumi

*Pääkirjoitus, Kansalaisfoorumi.net-verkkolehti

Arkistoitu sisältö

Tämä sisältö on siirretty palveluun editoimattomana sivuston edellisestä versiosta.

Julkaistu alunperin 31.5.2006