Järjestöt ja liikkeet vaikuttamiskanavana

Ihmiset voivat vaikuttaa kansalaisaktiivisuuden kautta. Tämä on tärkeä kokemus ja tunne ihmisille. Heillä on kanava ja mahdollisuus vaikuttamiseen asioissa, jotka koskevat heitä, lähiyhteisöjä, koko yhteiskuntaa ja myös globaaleja kysymyksiä.

Tätä ajatusta korosti sosiologian professori Michel Wieviorka luennoidessaan Lapin yliopistossa. Helsingin Sanomat (19.4.08) otsikoi jutun luennosta ”Kansalaisliikkeillä epätoivoa ja väkivaltaa vastaan”.

Havainto on tavattoman tärkeä. Poliittiset päätöksentekijät tekevät ratkaisuja kovan taloudellisen paineen alaisina. Meidän kansalaisten elintaso halutaan pitää korkeana, mikä edellyttää mm. mukanaoloa globaalissa taloudessa. Globaalin talouden lainalaisuudet ja voima näyttävät olevan kuitenkin niin vahvat, että poliittisen päätöksentekijän liikkumavara on pieni ja kaventunut merkittävästi kahden viimeisen vuosikymmenen aikana.

Kansallinen poliittinen päätöksentekijä tekee ratkaisuja Suomen kokonaisedun näkökulmasta. Kaikilla päätöksentekijöillä on varmasti pyrkimyksenä puoleisiin katsomatta Suomen kokonaisetu. Tämä johtaa kuitenkin siihen, että huomion suunta on siinä taloudellisessa ja poliittisessa toimintaympäristössä, jossa Suomi toimii Euroopassa ja globaalisti.

Huomion suunta on keskittynyt aikaisempaa enemmän toimintaympäristön nopeaan muutokseen ja sen vaatimiin reagointitarpeisiin Suomelta. Vähemmälle on jäänyt kansalaisten näkökulma, ihmisten toiveet ja tarpeet. Suomalaiset kokevat, että poliittiset päätöksentekijät ovat etääntyneet heistä kansalaisina, eivät kuuntele heitä eivätkä toimi heidän toivomallaan tavalla. Meille ihmisinä tunne ja kokemus ovat tärkeitä järkiperusteiden ohella.

Kansalaiset ovat alkaneet vaikuttaa yhä enemmän järjestöjen ja kansalaisliikkeiden kautta. Syynä on monien kansalaisten, erityisesti nuorten havainto, että kansalaistoiminnan kautta voi vaikuttaa tehokkaammin kuin puolueiden.

Tämä avaa kansalaistoiminnalle rohkaisevia näkymiä merkittävänä vaikuttamiskanavana tulevaisuudessa. Kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelman yhteydessä kävi esille, että ihmisillä on suuri mielipiteen ilmaisun tarve ja halu vaikuttaa asioihin, mutta he kokevat, että heillä ei ole keinoja eikä kanavaa. Kansalaistoiminta voi olla tällainen kanava, jos ja kun tämä viesti välitetään tehokkaasti ihmisille. Kansalainen voi saada äänensä kuuluville, minkä tärkeyttä mm. Euroopan unioni on korostanut esimerkiksi Plan D -prosessin yhteydessä.

Uuden kansalaisliikkeet ja vapaat toimintaryhmät ovat tarttuneet tähän mahdollisuuteen ja kehittäneet itsestään ilmaisun ja vaikuttamisen kanavan. Vanhat järjestöt toimivat perinteisemmän ja edustuksellisemman vaikuttamisen kautta. Tyydyttääkö tämä nykyajan ihmisiä, jotka haluavat nopeaa toimintaa ja pikaisia tuloksia? Aika näyttää. Toki se on todettava, että tulevaisuudessa tarvitaan monenlaista vaikuttamista ja erilaisia vaikuttamisen kanavia.

Helsingin Sanomien otsikossa 19.4. puhuttiin epätoivosta ja väkivallasta. Kansalaistoiminta voi olla keino myös kanavoida ihmisten turhautumista tilanteissa, jotka he kokevat epäoikeudenmukaisiksi ja jopa epätoivoisiksi. Jos ihmiset eivät voi kanavoida turhautumistaan ja pettymystään rauhanomaisesti, se voi johtaa epätoivoisiin tekoihin ja jopa väkivaltaan. Tämä ei ole ihmisten itsensä eikä yhteiskunnan etu. Myös tässä suhteessa kansalaistoiminta voi antaa arvokkaan panoksen, kuten Wieviorkakin korosti.

Aaro Harju
pääsihteeri
Sivistysliitto Kansalaisfoorumi