Siirry sisältöön
Tietopankki
Timo Tervo

Ihmiskäsitys sivistystyön perustana

Emmanuel Levinasin toiseuden filosofiassa ihmisen tasavertaisen kohtaamisen keskiössä on minäkeskeisen samaksi tekemisen sijaan vahva eettinen vaihtoehto. Levinas kritisoi moderneja filosofioita, joissa subjekti aina määrittää kohteen, mutta kohde ei koskaan määritä subjektia. Ihminen – minä – pyrkiessään totaaliseen maailmankuvaan haluaa muokata toisesta itsensä kaltaisen, tehdä toisen ihmisen maailmankuvasta samanlaisen omansa kanssa. Tällainen totaaliteetti, minusta ja minun maailmastani lähtevä maailman haltuunoton tapa, asettaa aina egon ja sen tietoisuuden etusijalle.

Toiseuden oivaltaminen tekee subjektiivisen päsmäröinnin typeräksi ja johdattaa meidät itsemme uusiutumisen tilaan. Dialogisen filosofian edellytys kilpistyy siihen, miten ainutlaatuinen persoona ainutlaatuisuutensa säilyttäen voi kohdata erilaisuutta, toiseutta ja vierautta. Todellinen dialogi mahdollistuu ymmärryksessä, jossa erillisyys on jotakin, johon jokaisella ihmisellä on oikeus, mutta ei aina mahdollisuutta. Tässäkin suhteessa voisimme ottaa oppia afrikkalaisesta bantu-kulttuurista, jonka kantavana voimana on ubuntu-filosofia (”it means to be truly human”). Siinä aito ihmisyys ilmenee itsensä näkemisenä toisessa.  

Kulttuurisen sivistystyön keskiössä taideharrastukset ja taiteen sovellukset tarjoavat kasvualustaa ihmiseksi tulemiseen ja yhteisöjen kehittämiseen. Kulttuuriset oppimisympäristöt luovat ja tutkivat todellisuutta sekä auttavat ymmärtämään muutosta, rakentavat yhteisen todellisuutemme symboleja. Taiteelliset prosessit edistävät sosiaalisen ja kulttuurisen alueen syvempien merkitysten ymmärtämistä, tuottavat elämyksiä ja merkityksiä, jotka vaikuttavat ihmisen minäkuvaan ja kulttuurisen aseman määrittelyyn. Taiteen sovelluksin voimme myös tehdä havaittavaksi, näkyväksi ja kuuluvaksi sellaista, jota ei arkielämässä enää tai vielä havaita, sanota tai kuulla. Laveasti määritellen kulttuurinen sivistystyö, siinä missä taidekasvatuskin, on maailmassa olemaan oppimista, sen haltuun ottamista kulttuurin ja taiteen keinoin. Opituilla tiedoilla, taidoilla ja oivalluksilla on vahvaa kulttuurista ja maailman muutosta edistävää merkitystä.  

Edellä lyhyesti kuvailtu ihmisyyden perusfilosofinen pohdinta merkkaa mielenkarttaamme valinnan, joka johtaa meitä pohtimaan ja tunnustelemaan ihmis- ja oppimis- ja tiedonkäsityksiämme. Humanistisesta ihmiskäsityksestä pulppuava virta nostaa esiin filosofi Lauri Rauhalan holistisen ihmisnäkemyksen. Siinä ihmisen kokonaisuuden kolme olemismuotoa, kehollisuus, tajunnallisuus ja elämäntilanteet, kietoutuvat toisiinsa ja ovat toisilleen välttämättömiä. Hyvää elämää edistääksemme meidän on aina kohdattava ihminen kokonaisvaltaisena olentona.

Toisen tiedon kiehtovina ja haastavina elementteinä olevat täsmä- ja vastatieto, hiljainen tieto sekä heikko tieto luovat omat tutkimukselliset ja tulkinnalliset väristyksensä vapaan sivistystyön kentille. Kulttuurisen ja yhteisöllisen sivistystyön sosiokonstruktivistiset, situationaaliset ja trialogiset oppimiskäsityksemme saavat oman kiinnostavan ulottuvuutensa tunnustuksen pedagogiikasta. Tutkija Raisa Foster muotoilee Paul Ricoeurin recognition-käsitteen pohjalta uudenlaisen pedagogisen ajattelun mallin. Siinä kasvatusajattelun muutos syntyy siirtymisestä tietämistä ja tuottamista korostavasta opetustekniikasta kohti improvisoivaa ja kokemuksellista kasvatuskohtaamista, egoistisesta itsevarmuudesta kohti reflektoivaa itsetuntemusta ja suvaitsevaisuudesta kohti aitoa minän ja toisen vastavuoroisuutta.

Timo Tervo
kehittämispäällikkö
Opintokeskus Kansalaisfoorumi

Arkistoitu sisältö

Tämä sisältö on siirretty palveluun editoimattomana sivuston edellisestä versiosta.

Julkaistu alunperin 5.12.2012