Globaali kansalaisyhteiskunta

Globaali kansalaisyhteiskunta on kiinnostava uusi ilmaus ja ilmiö kansallisvaltioiden hallitsemassa maailmassa. Globaalin kansalaisyhteiskunnan vahvistuminen niin Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa kuin erityisesti Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa on osoitus siitä, että perinteinen kansallisvaltiokeskeinen toiminta ja asioiden tarkastelu ei enää nykyaikana riitä. Myös kansalaisyhteiskunta toimii globaalissa kontekstissa.

Ilmaus globaali kansalaisyhteiskunta kuvaa joillekin sitä infrastruktuuria, jota tarvitaan demokratian ja kehityksen edistämiseen maailmassa: kansallisvaltioiden rajojen yli ulottuvaa ammattiyhdistysten, kuluttajaorganisaatioiden ja intressiryhmien toimintaa. Jotkut mieltävät käsitteen tarkoittavan ihmisryhmien ja yhdistysten pyrkimystä tuottaa humanitaarista apua köyhien ja sorrettujen parissa eri puolilla maailmaa. Joillekin termi viittaa vain kansalaisten lisääntyneeseen lähentymiseen toistensa kanssa opiskelijavaihdon tai globaalin median, internetin chat-palstojen tai rauhan-, ympäristö- tai ihmisoikeusaktivistien ryhmämuodostuksen kautta. Käsitettä on joskus käytetty myös viittamaan kasvavaan globaaliin tietoisuuteen, ihmiskunnan yleisen yhteyden tajuun. Yhteiskuntatieteellisessä kirjallisuudessa globaali kansalaisyhteiskunta on tavallisesti määritelty kasvavana toisiinsa liittymisenä poliittisella, yhteiskunnallisella ja kulttuurisella alueella yhtä hyvin kuin taloudessa.

Globaalia kansalaisyhteiskuntaa tutkineet Helmut Anheier, Marlies Glasius ja Mary Kaldor (2001) tiivistävät oman määritelmänsä seuraavasti: Globaali kansalaisyhteiskunta on ideoiden, arvojen, instituutioiden, organisaatioiden, verkostojen ja yksilöiden sfääri sijoittuneena perheen, valtion ja markkinoiden väliin ja toimien kansallisten yhteiskuntien, politiikan ja talouksien rajausten ulkopuolella.

Kansalaisyhteiskunta on lähtenyt räjähdysmäiseen kasvuun erityisesti Aasiassa, jossa sillä on ollut perinteisesti heikko asema. Kansalaisyhteiskunnan kautta on edistetty lasten koulutusta ja ravitsemusta, rakennettu patoja, suojeltu maaperää ja taisteltu saasteita vastaan. Vastaavaa työtä on tehty Afrikassa. (Rifkin 1997) Latinalaisessa Amerikassa kansalaisyhteiskunta-ajatukseen on liittynyt vahva demokratiaulottuvuus, kuten 1900-luvun lopulla Itä-Euroopassa. Myös länsimaissa kansalaisyhteiskunta on nähty paikkana elvyttää aktiivista kansalaisuutta ja vahvistaa demokratiaa.

Anheierin, Glasiuksen ja Kaldorin käsityksen mukaan termin globaali kansalaisyhteiskunta leviäminen heijastaa yhteiskunnallisen todellisuuden muuttumista kansainvälisellä tasolla. Me voimme havaita sellaisen ylikansallisen sosiaalisen ja poliittisen alueen esiin tulemisen 1990-luvulla, jossa kansalaisryhmät, sosiaaliset liikkeet ja yksilöt alkoivat osallistua dialogiin, konfrontaatioon ja neuvotteluun sekä toistensa että erilaisten hallinnollisten toimijoiden (paikalliset, kansalliset, ylikansalliset) yhtä hyvin kuin bisnesmaailman kanssa.

Anthony Giddens (2001) on myös pohtinut globaalin kansalaisyhteiskunnan ideaa ja olemusta. Hänkin toteaa, että globaalia systeemiä ei voi nykyään kuvata tai analysoida vain kansallisvaltioiden tasolla. Kansallisvaltiot joutuvat ympäri maailman tunnustamaan, että valtioiden vaatimukset suvereenisuudesta ovat muuttuneet radikaalisti. Globaali markkinapaikka, ylikansallisten korporaatioiden profiloituminen ja uusi kommunikaatiotekniikka vaikuttavat voimakkaasti niin hallituksiin kuin kansalaisiinkin.

Giddens pohtii sitä, että jos kansalaisyhteiskunta muodostaakin kansalaisuuden pohjan ennemmin kuin valtio ja on siksi keskeinen toimija ylläpitämään avointa julkista sfääriä, miten tämä voidaan saavuttaa kansallisvaltioista koostuvan maailman ulkopuolella. Jos kansalaisyhteiskunta on perustavaa laatua oleva tekijä rajoittamaan markkinoiden ja hallituksen valtaa ja jos markkinatalous ja demokraattinen valtio eivät voi toimia tehokkaasti ilman kansalaisyhteiskunnan sivistävää vaikutusta, kuinka tämä kansalaisyhteiskunnan balansoiva vaikutus voidaan saavuttaa globaalilla tasolla. Giddens kysyy, voiko globaalin kansalaisyhteiskunnan konsepti tuottaa vastauksen näihin isoihin kysymyksiin?

Hyvä ja pohtimisen arvoinen asia. Selvää lienee, että ilman kansalaisyhteiskuntaa ihmisten hyvää elämää ei voida rakentaa globaalillakaan tasolla.

Aaro Harju