Arvojen moninaisuus tietoyhteiskunnassa

Tietoyhteiskunnasta ja arvoista

Tietoyhteiskunta-termillä viitataan yleisesti ottaen siihen, että edistyneissä yhteiskunnissa nojataan yhä enenevässä määrin informaation tuotantoon, jakeluun ja käyttöön liittyviin toimintoihin. Tämän kehityskulun taustalla on edistys tieto- ja viestintäteknologiassa, minkä seurauksena mahdollisuudet informaation prosessointiin ja siirtämiseen ovat huomattavasti tehostuneet. Uutta informaatioteknologiaa on otettu laajamittaisesti käyttöön lähes kaikilla yhteiskunnan alueilla, ja tämän on katsottu muuttaneen rakenteita sekä toimintatapoja siinä määrin, että voidaan puhua uudesta yhteiskuntamuodosta, tietoyhteiskunnasta.

Kun ryhdytään pohtimaan tietoyhteiskunnan suhdetta arvokysymyksiin, saatetaan hyvin nopeasti hämmentyä kysymysvyyhtien laajuuden edessä. Kysymysten paljous ja monimutkaisuus ilmentävät samalla sitä tosiasiaa, että yhteiskunnallinen elämä on ylipäätänsäkin aina arvokysymysten läpikyllästämää. Mitä arvot sitten ovat? Arvot liittyvät siihen, mikä on hyvää, arvokasta ja tavoiteltavaa – siihen, mitkä ovat inhimillisen toiminnan korkeimmat päämäärät. Arvot ovat ”syvällä” ihmisessä ja niitä pidetään yleensä suhteellisen hitaasti muuttuvina. Arvot ohjaavat myös valintojamme ja ihmiset sitoutuvat arvoihin toimintansa kautta.

Heta ja Matti Häyry käsittelevät intressiristiriitaa ja arvokonfliktia. Intressiristiriita liittyy arvojen priorisointiin tilanteessa, missä arvoja voi olla paljon ja monitasoisesti kerrostuneina. Arvoista eikä keinoista niiden tavoittelussa ole epäselvyyttä mutta resurssien rajallisuuden vuoksi arvot on laitettava tärkeysjärjestykseen. Arvokonflikteja syntyy, kun yhteisössä vallitsee erilaisia näkemyksiä joistakin tärkeistä arvoista. Tällaiset tilanteet ovat arkipäivää nykyajan monikulttuurisissa yhteiskunnissa haastaen kansalaisia vastuuntuntoiseen suvaitsevaisuuteen.

Yleisiä kehitystrendejä eurooppalaisten arvomaailmassa

Klaus Helkama katsoo, että eurooppalaisen ihmisen arvomaailman ja ihmiskuvan muuttumisessa pystytään erottamaan keskiajan lopulta nykyhetkeen ulottuva pitkä linja, jota voidaan luonnehtia kolmella toisiinsa liittyvällä muutostrendillä.

Maallistuminen: Arvomaailman maallistuminen on merkinnyt jumalallisen, yliluonnollisen ja pyhän väistymistä välineellisen järjen tieltä. Iankaikkinen elämä sijoittuu nykyisissä länsieurooppalaisissa yhteiskunnissa vain aniharvan arvohierarkian huipulle. Toisaalta voidaan kysyä, miten ”uususkonnollisuuden” nousuun liittyvä viimeaikainen trendi suhteutuu tähän yleisesti tunnustettuun teesiin maallistumisesta.

Yksilöllistyminen: Renessanssin ”yksilön löytämisestä” alkanut yksilöllistymiskehitys on jatkunut kautta koko uuden ajan, ja sen on nähty vain kiihtyneen viime vuosikymmeninä. Charles Tayloria lainaten ’modernille yksilölle on tärkeintä omien sisäisten pyrkimysten toteuttaminen’. Yksilöllisyyttä ja yhteisöllisyyttä ei kuitenkaan pitäisi itsestäänselvästi nähdä toisensa poissulkevina.

Arvojen suhteellistuminen: Nykyajan keskivertoeurooppalainen on varsin tietoinen maailmassa olevista erilaisista arvoista ja hän on suvaitsevainen muita maailmankatsomuksia kohtaan. Valistunut eurooppalainen tietää enemmän tai vähemmän selkeästi, ettei moraalisia kannanottoja voida perustella järkeen vetoamalla.

Näiden kolmen suuren kehityslinjan ohella Helkama tuo vielä esille kaksi muuta yleistä tendenssiä liittyen suomalaisten arvoihin. Ensimmäinen on varsinkin 1980-luvulla havaittu arvojen yhtenäisyyden katoaminen. Suomalaisen (ja ylipäänsä länsieurooppalaisen) arvomaailman murrosta voidaan luonnehtia sanoilla sirpaloituminen ja polarisoituminen. Toinen kehityssuunta on siirtymä materialistisista arvoista kohti jälkimaterialistisia arvoja. Vaikka materialistiset arvot saavat lisääntyvää kannatusta laman myötä, voidaan kuitenkin todeta, että jokaisen uuden ikäluokan arvomaailma on aina hieman vähemmän materialistinen kuin edellisen.

Katsaus suomalaisten asenteisiin ja arvoihin

Sakari Nurmela, Juhani Pehkonen ja Risto Sänkiaho luotaavat tutkimuksessaan suomalaisten asenteiden ja arvojen kehitystä 1980-luvun alusta 1990-luvun puoleenväliin. Tutkimuksen perusteella suomalaisille oli tunnusomaista tasa-arvoisuuden ja samankaltaisuuden korostaminen. Lisäksi suomalaisilla oli vaikeuksia asettaa yksilö itse vastuuseen oman elämänsä hallinnasta. Tutkimuksessa moraalinen sallivuus näytti jo saavuttaneen lakipisteensä ja mielipideilmastoa alkoi leimata irtiotto epämoraalisiksi koetuista asioista. Tässä suuntauksessa Suomi seurasi muita pohjoismaita.

Vaikka tutkimuksen mukaan suomalaiset pitivät länsimaista demokraattista järjestelmää arvossa, he olivat varsin kriittisiä poliittisia päättäjiä kohtaan ja huomattava osa olisi jopa ollut valmis antamaan ohjakset ”epäparlamentaarisella tavalla” asiantuntijoille. Talouspoliittiset realiteetit nostettiin etusijalle, tunneperustaiset reaktiot nousivat pinnalle ja median rooli korostui johtaen mm. politiikan henkilöitymiseen. Vaikka ympäristöstä oltiin yleisesti huolissaan, taloudellinen kasvu ja työpaikkojen luominen syrjäyttivät kuitenkin ympäristönäkökohdat prioriteettijärjestyksessä.

Tietoyhteiskunta tiedollisten, esteettisten ja eettisten arvojen näyttämönä

Laajasti käsitettynä arvoteoria kattaa kolmenlaisia arvoja. Tiedollisiin arvoihin liittyvät mm. kysymykset informaation, tiedon, ymmärryksen ja viisauden lisäämisestä tieto- ja viestintäteknologian tarjoamien välineiden avulla. Tämä ei tapahdu automaattisesti, vaan tietoteknologian mahdollistamat informaatiovirrat voivat jopa heikentää perustellun tiedon ja ymmärryksen asemaa. Johtaako tiedollisten arvojen korostaminen sitten esteettisten arvojen unohtamiseen tai väheksymiseen kuten jossakin määrin joissakin yhteyksissä on käynyt? Näin ei tarvitse olla. Tieto- ja viestintäteknologia voidaan valjastaa myös palvelemaan kauneuteen ja taiteellisuuteen liittyvien arvojen asemaa. Kolmas arvojen alue, eli eettiset arvot, muodostanee tietoyhteiskunnan kannalta kaikkein haastavimman kentän. Ne liittyvät kysymyksiin mm. hyvästä, oikeasta ja velvollisuuksista. Nimenomaan yhteisöön liittyvien eettisten arvojen merkitys tietoyhteiskuntakehityksen kannalta – ja päinvastoin – on se alue, jota koskevaa arvokeskustelua on peräänkuulutettu. Olennaista on keskustella siitä, mitä nämä arvot merkitsevät, miten ne suhteutuvat toisiinsa sekä miten niiden toteutumista voitaisiin edistää konkreettisesti uuden teknologian luomien mahdollisuuksien kautta.

On syytä kysyä, minkälaisten arvojen näyttämöksi tietoyhteiskunta voi muodostua – tai haluamme sen muodostuvan. Arvokeskustelu tietoyhteiskunnan tiimoilta on ollut suhteellisen vähäistä ja epämääräistä. Koska arvoja kuitenkin aina on – olivat ne sitten tiedostettuja tai tiedostamattomia, parempia tai huonompia – ja koska arvot ovat merkittäviä tekijöitä toiminnan suuntautumisessa, on hyvä pyrkiä tulemaan arvoistaan tietoiseksi. Tämä on joskus varsin vaikeaa, kun arvot kietoutuvat osaksi laajempia yhteyksiä ja kehyksiä, jotka rakentavat elämämme ’näyttämöä’.

Irma Levomäki
Sitra 178
Helsinki 1998, ISBN 951-563-338-9

*Irrallisia otteita raportista.