Aktiivista kansalaisuutta on monenlaista

Aktiivinen kansalaisuus on yksi avainkäsitteistä tämän päivän yhteiskunnallisessa keskustelussa. Suomalaiset ovat aktiivisia osallistumaan ja toimimaan, mutta aktiivisuus ei ilmene samalla tavalla poliittisessa ja yhteiskunnassa toiminnassa kuin esimerkiksi 1960- ja 1970-luvulla. Poliittinen päätöksentekijä on ollut tästä aidosti ja aiheellisesti huolissaan.

Huoli on saanut aikuiskasvattajat ja yhteiskuntatieteilijät pohtimaan aktiivisen kansalaisuuden ilmenemismuotoja. Tarkoittaako aktiivinen kansalaisuus vain yhteiskunnallista aktiivisuutta vai voidaanko käsitteen piiriin sisällyttää ihmisen kaikenlainen aktiivisuus? Perusmääritelmänä voitaneen pitää sitä, että ihminen on yksityisessä elämässään yksilö. Ihmisestä tulee kansalainen, kun hän alkaa toimia yhteisön ja/tai yhteiskunnan jäsenenä.

Ihminen voi olla yksilönä monella tavalla hyvin aktiivinen. Hän voi harrastaa liikuntaa tai käydä kansalaisopiston harrastuspiirissä. Kyseessä ei ole tällöin ihmisen aktiivisuus kansalaisena, joka edellyttää ainakin jossain määrin yhteisöllisyyttä, sosiaalisuutta, yleiseen ja yhteiseen hyvään pyrkimystä.

Aktiivisesta kansalaisuudesta on kyse esimerkiksi silloin, kun ihminen toimii kansalaisjärjestössä tai kunnallisessa luottamustehtävässä, kun hän tekee kuluttajana tietoisia valintoja tai kun hän toimii aktiivisena työelämässä.

Määriteltiin aktiivinen kansalaisuus miten tahansa, suomalaiset ovat hyvin aktiivisia kansalaisina. Aktiivisuus ilmenee vain eri foorumeilla kuin poliittisena ja yhteiskunnallisena aktiivisuutena.

Aaro Harju