Siirry sisältöön
Tietopankki
Eero Voutilainen

Aktiivinen kansalaisuus antaa paljon

Ihmisellä on valittavanaan kolme erilaista elämänfilosofiaa: (1) Mikä on sinun, on myös minun, (2) mikä on minun, on yksin minun ja (3) mikä on minun, on myös sinun. Ykkösvaihtoehdossa otan sinulla olevan pakolla esim. sodalla tai kauniimmin esim. markkinataloudellisin keinoin. Kakkosvaihtoehdossa sulkeudun egokeskeisyyteeni ja ajattelen vain omaa etuani. Kolmosvaihtoehdossa jaan omaani toisten kanssa. Saamisen motiivina on muille antaminen.

Isäni oli 1950-luvulla Tohmajärvellä eläessämme johtajana Osuusliike Yhteishyvässä. Siitä hyvästä tai jo kirvulaisista syntymäjuuristani johtuen olen koko elämäni ollut elämän jakamisfilosofian kannattaja. Aito aate on olemista muita varten. Emme elä vain itsellemme, vaan toisillemme.

Pitkän liikkeenjohdon konsulttikauteni jälkeen löysin itselleni sopivan vapaaehtoistoiminnan ja jakamisen paikan 1980-luvulla syntyneistä kolmesta kansanliikkeestä: mummonkammarilaisuudesta, hiljaisuuden viljelystä ja Tuomasmessusta.

Tamperelaisen kansalaistoiminnan innovaatio Mummonkammari tempasi minut mukaansa ihmisenä ja ammatillisesti heti Lahtisen Simon ja Maarit Tammiston tavattuani. Hiljaisuuden hoitavaan ja elvyttävään maailmaan minut johdattelivat Rissasen Paavo ja Anna-Maija Raittila. Kiihkeärytmisen konsulttikauden jälkeen minusta tuli vapaaehtoinen ”hiljaisuuden konsultti”, retriitin ohjaaja.

Epäilijöiden ja kyselijöiden messuna tunnetusta yli maamme rajojen levinneestä Olli Valtosen ja kumppaneiden kansalaisaloitteesta syntyneestä Tuomasmessusta löysin sellaista rakkaudellisuutta, ystävällisyyttä ja vapaaehtoishenkeä etten sitä todeksi uskoisi ellen itse olisi kokenut. Tuomasmessun ja sen yhteisön, Tuomasyhteisön, vapaaehtoisena olen toiminut niin messukirjojen jakajana, kasvuryhmien ohjaajana, ehtoollisavustajana kuin hallituksen jäsenenäkin.

Vapaaehtoinen kansalaistoiminta on pelastanut minut elämälle. Vapaaehtoistehtävissä olen kohdannut ihmisiä ihmisinä, ilman ammatillisia ja muita rooleja ja naamioita. Se on ollut valtavan vapauttavaa ja avoimuuteen rohkaisevaa. Olen saanut runsaasti uusia todellisia ystäviä, joilla on aikaa ja joiden kanssa voin luottamuksellisesti jakaa elämän vaikeitakin asioita.

Kansalaistoiminnan kautta olen voinut ja voin edelleen edistää ihmisyyttä, yhteisöllisyyttä ja toisistamme välittämisen elämäntapaa. Aito, ei-kaupallinen kansalaistoiminta on aktiivisen kansalaisuuden synnyinkoti. Tätä ihmisten Suomen synnyinkotia haluan yhdessä muiden kanssa vaalia ja voimistaa, sillä sitä tarvitaan kipeästi teknologian ja talouden ylivallan tasapainottamiseksi sekä aikamme pullistuneen egokulttuurin tervehdyttämiseksi.

Eero Voutilainen

Arkistoitu sisältö

Tämä sisältö on siirretty palveluun editoimattomana sivuston edellisestä versiosta.

Julkaistu alunperin 30.8.2004