Siirry sisältöön
Tietopankki
Eero Voutilainen

Ajaton hiljainen tieto

Kaikki tietomme ja osaamisemme perustuu hiljaiselle tiedolle. Ihminen kykenee käsittelemään tietoa rajallisesti. Tietoinen tiedonkäsittely vaatii huomattavasti enemmän resursseja, kuin ilman tietoista ponnistelua tapahtuva tiedonkäsittely. Siksi suurin osa oppimastamme muuttuu toimintaamme huomaamattamme ohjaavaksi hiljaiseksi tiedoksi.

Ajan hiljainen tieto

Aika on olemisen mitta. Mennyt on mennyttä, nyt on tässä ja tulevaisuus on huomenna. Ajalla on kestonsa. Pitkä tai lyhyt tai jotakin tältä väliltä. Yksi päivä. 2 000 vuotta. Matemaattisen ja lineaarisesti etenevän aikamäärityksen ohella kiinnostavaa on ajan kokeminen. Mitä hiljaista tietoa kokemus kantaa ja välittää?

Sisäisesti koettuna aika saa ihmisen elämän ja tiedon näkökulmasta uuden, tosi mielenkiintoisen merkityshorisontin. Sisäisesti liike ajassa tapahtuu mielen mukaisesti vapaasti kaikkiin suuntiin ja missä rytmissä tahansa. Ja tieto seuraa mukana.

Voimme kääntyä ajan kulussa kohti menneisyyttä aina alkuumme asti ja elää elämäämme sisäisesti uudelleen. Tai voimme harpata tulevaisuuteen kuinka kauas tahansa, aina aikahorisonttimme tuolle puolen, ajattomuuteen. Ja tieto seuraa mukana.

Usein pysähtyminen tähän hetkeen on vaikeinta. Ei kukaan estä meitä käväisemästä menneisyydessämme eikä estä toivomasta tulevaisuuttamme.

Oikeastaan kuulumme samanaikaisesti eri aikakausiin. Menneisyys hiljaisine tietoineen ja tunnemuistoineen on koko ajan läsnä meissä ja tulevaisuus tulvii koko ajan syliimme. Kokemamme aika ei olekaan sillä tavoin ehdoton kuten tavallisesti ajattelemme. Ei myöskään hiljainen. Hiljainen tieto tunnemuistoineen on ajatonta, meissä läsnäolevaa.

Ajan kokemus on meissä olevaisen verho: mennyt on läsnä ja tulevaisuus kulkee vierellämme kaiken aikaa. Kun kaikki eri aikakaudet ovat läsnä tässä ja nyt, kohtaamme todeksi pyhän. Pyhässä on kaikki: aika ja ajattomuus. Elämme aikaa ja samalla olemme ajattomuuden rajalla.

Aika tiivistyy ja harvenee sitä mukaan, mitä merkitystä se kantaa hiljaa sisällään. Joistain vuosista tai jopa vuosikymmenistä en muista paljoakaan, jotkut lyhyet hetket puolestaan palaavat mieleen tietoina tai tunnemuistoina hyvinkin intensiivisinä ja merkityksellisinä.

Aika kiertää sykleinä. Tutuinta on vuodenkierto: talvi, kevät, kesä, syksy. Kaikki palaa alkuunsa ja toistaa yhä uudelleen saman matkan, vaikka yksikään kierto ei ole täysin identtinen minkään aikaisemman kanssa. Elämän kokemuksemme ja hiljainen tieto kasvaa myös syklisesti.

Ihmisen elämä toistaa kulkuaan syntymän ja kuoleman rajoissa palaten salaisella tavalla uuteen syntymään. Elämme yhä uudelleen elämässämme kevään aluista kesän kukoistukseen, syksyn riisuutumiseen sekä talven lepoon ja uuden odotukseen. Meissä ja yhteisöissämme on valtavasti hiljaista tietoa tästä alkujen ja päättymisten kiertokulusta. Vanhassa tiedossa on uuden siemen.

Hiljainen tieto on kokemustietoa

Hiljainen (tacit) tieto on tekemisen tietoa, osaamista, jota ei ole pilkottu eikä sanoiksi tärvätty. Hiljainen ymmärrys sulautuu toimintaan tavalla, josta tekijä itsekin on vähäisessä määrin tietoinen. Se on intuitiivista taitotietoa, johon päästään käsiksi aistien ja mentaalisten mallien kautta. Hiljainen tieto karttuu kokemuksesta ja kiteytyy kognitiivisiksi taidoiksi kuten uskomuksiksi, mielikuviksi ja muiksi mentaalisiksi malleiksi, joita on työlästä siirtää henkilöltä toiselle.

Hiljainen tieto on kokemuksentietoa, kehon tietoa, kun taas eksplisiittinen tieto on rationaliteetin ja mielen tietoa. Tacit on samanaikaistietoa, jossa ”tässä” ja ”nyt” on koko ajan läsnä. Eksplisiittinen tieto on jaksottaista tapahtumien ja kokemusten reflektointia, jossa olennaista ovat ”siellä” ja ”sitten”. Hiljainen tieto samanaikaisena on sellaista, mitä vain ihmiset voivat kehittää.

Hiljaisen tiedon määritteli ensimmäisenä unkarilainen lääketieteen ja kemian tutkija Michael Polanyi (1891–1976). Polynyi piti Manchesterin yliopistossa luentosarjan, joka myös julkaistiin kirjana vuonna 1958: Personal Knowledge, Towards a Post Critical Epistemology. Sen hiljaiset meemit huutavat vieläkin tulla kuulluksi.

Polynyin hiljainen tieto

Polanyi korostaa sitä, että tunteet ovat vitaalinen osa ihmisen tietoa. Se ei tee ymmärryksestämme tai tiedostamme subjektiivista. Pikemminkin päinvastoin sillä hiljaista tietoa rakentaessamme otamme yhteyttä kätkettyyn todellisuuteen. Tieto ei ole vain yksityistä vaan myös sosiaalista.

Polanyin sovinnaisesta poikkeava tietokäsitys nojaa kolmeen pääteesiin. Todelliseksi tiedoksi – ymmärryksen merkityksessä – ei riitä pelkkä sääntöjen tai algoritmien joukko, vaikka ne olisivat kuinka loogisia ja virheettömiä. Toiseksi tieto on mitä suurimmassa määrin henkilökohtaista ja kokonaisvaltaista eli ihmisen ihmisenä konstruoimaa, jolloin siinä on mukana myös tunne ja halu. Kolmanneksi eksplisiittisen tiedon takana tai alla sijaitseva hiljainen tieto on perustavaa laatua olevaa ja jopa monin tavoin vielä tärkeämpää kuin eksplisiittinen tieto.

Polanyin mukaan ihminen tietää kaiken aikaa, hän ei voi olla tietämättä. Hyppelemme hiljaisen ja kohdetiedon välillä joka sekunti koko elämämme ajan. Sekoitamme mielessämme keskenään vanhaa ja hyvin tunnettua uuteen ja ennalta näkemättömään. Se on ihmisen peruskyky, jota ilman emme maailmassa menestyisi niin hyvin tai huonosti kuin teemme.

Nonakan julkinen hiljainen

Japanilainen organisaatiotutkija Ikujiro Nonaka tarkastelee Polanyin löydöksiä yhteisön näkökulmasta. Miten hiljainen tieto saadaan esiin kehittämään organisaation toimintaa. Nonakan kehittämä prosessimalli muistuttaa hermeneuttista sirkulaatiota ja perustuu hiljaisen (tacit) ja julkisen (explicit) tiedon välillä aikaansaatuun vuorovaikutukseen. Julkinen tieto on objektiivista ja se on muunnettavissa formaaliseksi kieleksi. Se voidaan myös tallettaa tietokantoihin ja kirjastoihin, päinvastoin kuin ”kieletön” hiljainen tieto.

Toiminnan mittarit (kuten ROI, kustannukset, tehokkuus) tuottavat vain seurantatietoa. Ne eivät raivaa tilaa erilaisille tulevaisuuksille. Nonakan omassa mallissa dynaaminen innovaatio ja uudistaminen ovat olennaisia. Yksilön tiedonmuodostuksesta syklitellään yhteisölliseen kokemukseen ja päinvastoin.

Hiljainen tieto on juuri tässä ja nyt läsnä olevien asioiden ja suhteiden harkintaa, jota ei ole ”ääneen” eli tietoisesti analysoitu eikä luokiteltu. Yhteisöllinen reflektiivinen tieto luodaan muuntamalla tätä hiljaista ymmärrystä julkiseksi.

Hiljaisen tiedon hyödyntäminen

Hiljaisen tiedon hyödyntämiseen vaikuttaa hiljainen osaaminen, vuorovaikutus, avoimuus ja luottamus. Hiljaista yksilöllistä osaamista kertyy monessa muodossa: työ- ja elämänkokemuksena, asiantuntemuksena, tunnemuistona, taitona, intuitiona. Yksilön hiljaista tietoa voi avata vaikkapa pyytämällä häntä kuvaamaan elämäänsä ja työhistoriaansa. Hiljaista kokemustietoa voivat olla kokemukset erilaisista työyhteisöistä, asiakkaista, teknologiasta, tuotteista ja toimintatavoista.

Hiljaisen tiedon käyttöön vaikuttaa johtamis- ja organisaatiokulttuurin avoimuus ja luottamus. Ne luovat konkreettisen perustan hiljaisen tiedon jakamisen mahdollisuuksille työ- ja vapaa-ajan yhteisössä. Hiljaisen tiedon oppimista ja jakamista edistävää vuorovaikutusta eri sukupolvien ja kokemustaustaisten osaajien kesken voidaan rohkaista monipuolistamalla vuorovaikutusverkostoja ja luomalla avoimia kohtaamisfoorumeja.

Perimmältään hiljaisen tiedon hyödyntämiseen vaikuttaa ennen kaikkea hiljaisuuden, hitauden ja pysähtymisen tarpeen arvostus. Ellei näitä itse ole herännyt arvostamaan, niin hiljaista tietoa ei edes tunnista olevan olemassakaan. Vaikka kaikki tietomme, osaamisemme ja päätöksentekomme perustuu valtaosin hiljaiselle tiedolle!

Eero Voutilainen

Arkistoitu sisältö

Tämä sisältö on siirretty palveluun editoimattomana sivuston edellisestä versiosta.

Julkaistu alunperin 1.2.2010